Sitä saa mitä tilaa...

Aamupunnitus, voi voi. Osasin tietysti odottaa ettei paino ehkä ihan ole yllättäviä määriä ole pudonnut, mutten kuitenkaan uskonut sen pysyneen käytännössä paikallaan. Aamun lukemaksi sainkin sitten 75,0kg. Eli 0,1kg enemmän kuin edellisviikolla. No miksi se ei pudonnut, tai siis miksi se nousi? Niin, no perjantaina ajattelin viettää hieman vapaamman hetken päivällisen parissa. Koko viikon ja perjantain muut ateriat ovat olleet ohjeiden mukaiset ja ajattelin ettei yksi erilainen ateria voi haitata. Siksipä juuri McDonaldsin tiskille ilmestyi perjantai iltana itseensä hyvin tyytyväinen henkilö tilaamaan tuplajuustoaterian PLUSSANA?!?! ja siihen sitten vielä lisäksi valkosipulidipin. Noh ei tämä vielä mitään, mielipahaa ei tullut ja mielestäni mitään vahinkoa ei ollut sattunut. Ei haittaa jos joskus sortuu. Laihduinhan edellisviikollakin! Meno ei kuitenkaan palautunut tavalliseen orjalliseen ohjeiden noudattamiseen... Lauantaina en sitten saanut itseäni ylös lenkille, vaan päätin jäädä sängyn pohjalle. Jos päivä alkoi jo näin, niin ette arvaa mitä illalla vielä tein. Noh, löysin itseni kaupasta ja hetkeä myöhemmin sohvalta syömässä suklaalevyä ja karkkipussia... Äääh... Tätä kirjoittaessani ihan nolottaa, että olen edes väittänyt olevani dieetillä ja joskus laihdutuksessa onnistuvani. Kuvittelin tosiaan olevan ainoa henkilö, joka voi herkutella ihan kunnolla kerran viikossa, ilman että se laihduttamista haittaisi. Silti tuntemukseni tällä hetkellä ei ole epäonnistunut. Enemminkin jokin sisälläni uskottelee, ettei nuo repsahdukset haittaa ja vaikka jatkaisin samalla linjalla, niin kyllä se paino sieltä putoaa. Nyt olen vain syönyt hieman liikaa. Ei suklaapatukka viikkoon tätä projektia kaada. Noh näin se varmaan onkin. Tosin yritän itse kertoa itselleni, että vauhti voisi olla nopeampikin jos herkut eivät kuuluisi joka viikkoon. Voisiko nyt olla se aika, että jatkaisin eteenpäin ilman herkkuja ja laittaisin peliin kaikkeni. Ajatus tuntuu toistaiseksi hieman kaukaiselta ottaen huomioon, että ensiviikonloppuna täytän vuosia :) Jotenkin tästä herkkujen himosta ja kaikenmaailman mieliteoista täytyy päästä. Katse kohti neljättä viikkoa, kyllä tästä eteenpäin on vaan päästävä.

Näillä eväillä!

Nälkä vai ?

Eilen ennen päivällisaikaani, tunsin ensimmäistä kertaa koko diettini aikana nälän tunnetta. Vaikka ruokailuun oli vielä tunti, teki mieli jo käydä jääkaapilla kuikuilemassa mitä sieltä löytyisi. Tuota tunnetta en kuvitellut saavani tämän dieetin aikana, sillä alkuvaiheessa olo oli hyvin pitkälti koko ajan turvonnut tai paisunut ja tuntui siltä, että koko ajan pitäisi olla syömässä. Mutta ilmeisesti kehoni on alkanut vihdoin tottua tähän. Tavallaan ihan kiva uutinen, kunhan se makeanhimo ei sitten ilmesty kuvioihin jos nälän tuntemukset jatkuvat. Motivaatiota tähän  hommaan olen saanut tuon asetetun välitavoitteen jälkeen ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että päänupissa alkaa palaset loksahtelemaan. Eilen tuli tehtyä tunnin pituinen aamulenkki reippaasti kävellen ja illalla sitten vielä reilun tunnin kuntosalitreeni selälle ja ojentajille. Ja yllättäen sinne aamulenkille lähteminen ei ollut enää kovin vaikeaa. Tähän toki vaikuttaa sellainen ihana auringonpaiste, mikä jaksaa aamusella piristää alkavaa päivää.

Tänään tuli  hieman katseltua Jutta & puolenvuoden superdieetit ohjelmaa. Ajattelin että sen kautta saisin vielä enemmän halua onnistua. Olen päättänyt, että päästyäni toukokuun lopun 68,9kg välitavoitteeseeni, ostan itselleni jotain kivoja treenivaatteita palkinnoksi onnistumisesta. Tiestysti vasta kun välitavoite on saavutettu. Vaikka toisen viikon lopulla mietin jo tosissaan miksi teen tätä? Olen silti saanut palautettua asenteeni projektia kohtaan. Vaikkei se motivaatio ihan 100% olekaan, voin kuitenkin sanoa noudattavini ruokavaliotani ja suorittavani kaikki treenit ja lenkit. Noh välillä iltaisin kapinoin ja lisään tilkan ketsuppia antamaan makua kuivalle jauhelihalle ja makaronille. Mutta muuten olen pysynyt ruodussa. Herkkujakaan ei tee vielä toistaiseksi mieli.

Ruoan jälkeen luvassa vielä kahvittelut. Vaikken kahvia juo, ajattelin kuitenkin kokeilla tällein laihdutuksen kannalta miten se vaikuttaa :)

Välitavoitteita

Painoa on nyt jo jonkin verran pudotettu. Tavoitteeseen on kuitenkin vielä paljon matkaa. Se että tuloksia näkyy ainakin vaa'an puolella on toki motivoivaa, mutta se että tuloksia on syntynyt vaikka silloin tällöin olen herkutellutkin. Mikä saisi minut lopettamaan viikottaisen suklaan syömisen jos paino silti putoaa? Sehän kuulostaa aivan liian hyvältä.

Juttelin tuttavani kanssa asiasta ja hän ei osannut auttaa minua sen pahemmin. Motivaation nostatukseen hänellä kyllä oli vinkki. Koska painoa on nyt pudonnut hyvin, hän ehdottikin välitavoitteen asettamista. Miltä -6kg seitsemässä viikossa kulostaisi?  -6kg tarkoittaisi sitä, että minun täytyisi painaa 68,9kg toukokuun viimeisenä päivänä. Ei kuulosta mahdottomalta, eikä todellakaan helpolta. Pieni kilpailu itseni kanssa on ehkä paikallaan, ja niinhän tuota välitavoitteiden asettamista kaikkialla toitotetaankin, "Ei saa olla liian ankara itsellensä".

Tähän tahtiin pitäisi painon sitten pudota, jotta välitavoite saavutettaisiin :)

Mutta niin. Lenkkien määrä lisääntyy yhdellä, eli lenkkejä kuuluu viikkotreenin nyt kolme. Samoin kuin kuntosali kertojakin. Ruokavalio pysyy vielä toistaiseksi samana ja ensiviikon puolella pitänee sitten ruveta sitäkin karsimaan. Tosin sepä ei meikäläistä haittaa, tuota ruokaa kun on edelleen hankala saada alas.

Kahden viikon jälkeen

Toinen viikko takana, paljon hikeä ja vielä enemmän kyyneliä. Edellisen postaukseni jälkeen viikko sujui hieman paremmalla fiiliksellä ja ruokavaliota noudatin ohjeiden mukaan. No okei, perjantaina taisin lipsua ja sortua ostamaan suklaalevyn. Suklaalevyn syöminen sai minulle kuitenkin hyvin nopeasti huonon omatunnon ja mieliala laski rajusti. Noh siitä selvittiin ja lauantaina en millään saanut itseäni aamulenkille, mutta päätin kuitenkin lähteä pyöräilemään. Pyörälenkistä tulikin sitten kaikenkaikkiaan 30km matka. Tuohon suoritukseen olin kyllä jo tyytyväinen ja edellispäivän suklaa unohtui nopeasti. Kuntosali kertoja tältä viikolta kertyi vain 2 mutta uskoisin tuon pyörälenkin korvaavan sen kolmannen kerran :)

Noh tänään oli sitten aamupunnitus ja mittauksen aika. Alkupainoni oli aloituspäivänäni 77,1kg ja tänään aamulla vaaka näytti jo 74,9kg. 2,2kg kahdessa viikossa. Jos tuloksia tosiaan tulee näin nopeasti, niin ehkä tässä sitten voisi alkaa tuota motivaatiota kerrytelemään uudelleen. Eihän tässä ole kuin se 10 viikkoa jäljellä :))

Mitoissa ei ole vielä tapahtunut suurempia muutoksia, tosin täytyy ottaa huomioon, että mittauskohtani saattavat vaihdella hieman.

Aloitus 29.3.2015

Vyötärö 78,2cm

Lantio 98cm

Vasen reisi 67cm

12.4.2015

Vyötärö 77cm

Lantio 97cm

Vasen reisi 65,5cm

Huomenna sitten uusi viikko alkuun ja uutta motivaatiota keräämään :)

Epätoivoa ilmassa

Puolessa välissä toista viikkoa.... Ruokailut ovat edelleen kovin hankalia. Pelkkää jauhelihaa, pala real leipää ILMAN margariiniä ja ne kasvikset..ääh. Luovutuksen tunne on iskenyt jo monta kertaa saman päivän aikana. Hermot on kireänä ja tahtoisin luovuttaa. Miksi kaikissa laihdutusohjelmissa, lehdissä ja nettisivuilla toitotetaan kuinka hyvä olo tulee kun on edes hieman onnistunut. Itse saan korkeintaan hetkellisiä innostuksen puuskia kun viimein puolen tunnin jälkeen olen viimeistellyt ateriani.

Olen onnistunut noudattamaan ruokavaliotani täysin ohjeiden mukaan, salilla on käyty ja lenkille olen kovasti huomenna menossa. Silti tämä on vaikeaa. No jaa en nyt odottanutkaan kilojen vain putoavan ilman vaivannäköä, mutta kuvittelin motivaation nousevan edes hieman. Edelliset kaksi päivää olen miettinyt haluanko tätä edes? Onko tästä mitään iloa, koko ajan väsyttää ja olen ärtynyt... Haluaisinko mielummin syödä suklaata sohvalla? No tottakai. Mutten pysty lopettamaankaan. Haluan vain sanoa, että helppoa tämä ei ole, ei todellakaan. Ja suuresti arvostan kaikkia jotka tämän matkan ovat jo kulkeneet tai edelleen taistelevat samaisen asian kanssa. Toivottavasti minäkin joskus voin kertoa onnistuneeni. Luovuttamaan en tullut, mutta vaikeaa tulee kyllä olemaan.

Jatkan matkaani, ja toivotaan että sunnuntaina vaaka soisi pienen piristyksen aamuuni. Tsemppiä kaikille muillekkin itsensä kanssa kamppaileville.